Tuonelan tuolta puolen, manna majoilta
Nuo veneet mustat vievät yli virran
Kasvottomat enkelit ikuisilta ajoilta
Kunnes aika armahtaa meidät vielä kerran
Kuulen kuinka tuulessa kuiskaus meille soi
Hämärän siivet nyt kantaa meidät voi
Kutsu vahva ikuinen, vain metsät seuranain
Siellä missä iäisyys on pieni hetki vain
On aikamme tullut jo hiipua pois
Kuin patsaita jäätyneitä ruumiimme ois
Nuo tummat hahmot kun ratsailla nään
Ovat sielumme kohdanneet matkansa pään
Paikan ikuisen talven ja jään...